Taivaaseen pääseminen

Jeesus puhuu teoista ja tekemättä jättämisistä. Hän puhuu myös siitä, kuinka suuri ero on kahden joukon välillä. Toiset joutuvat kadotukseen. Toiset pääsevät iankaikkiseen elämään. 

Meidän taivaaseen pääsemisen asiassa Jeesus Kristus on kaikki kaikessa. Ilman häntä me emme voi tehdä mitään. Jos hän ei olisi meitä pelastanut, joutuisimme kadotukseen. Jos Pyhä Henki ei olisi antanut meille uskon lahjaa, emme voisi tehdä mitään hyvää.

Kun sanon näin, se herättää kysymyksen. Kysymys hyvän tekemisestä ilman uskoa nousee mieleen. Moni uskonnoton ihminen elää maallisessa mielessä esimerkillistä ja vastuullista elämää. Ja maallinen puhe oikeasta ja väärästä on kaikille tuttua ja helposti ymmärrettävää. 
     
Siksi meidän on tarkasteltava lähemmin, mitä Raamattu tarkoittaa sillä, että vain Jeesus vaikuttaa ihmisessä hyvän tekemistä. On huomattava, että näin Raamattu puhuu hyvistä ja huonoista teoista osit-tain toisella tavalla kuin maallisesti puhumme. 
     
Raamatun puheessa hyviin ja huonoihin tekoihin liitetään vastuu niistä iankaikkisuudesta. Elämme koko ajan Jumalan edessä. Olemme vastuussa nimenomaan hänelle. Kerran tulee tuomio, jolle kaikki koo-taan. Maallisessa puheessa ei ole tätä puolta, vaan asioita tarkastellaan vain tämän maan päällisen elämän kannalta. 
     Se miten Raamattu kuvaa hyviä ja huonoja tekoja, näkyy jo alku-lehdillä. Ensimmäisen Mooseksen kirjan neljännessä luvussa kerro-taan, kuinka Kain ja Abel uhrasivat Jumalalle. Ja Herra katsoi suopeasti Abeliin ja hänen uhriinsa, mutta ei Kainiin ja tämän uhriin. (1.Moos.4:4) Jumala katsoi ensin ihmisen sydämeen ja vasta sitten tämän tekoon. Abel itse oli ensin hurskas, oikea ja otollinen. Sen vuoksi hänen uhrinsa miellytti Jumalaa.
       
Nyt me kysymme, miten sitten tulisin Jumalan edessä sellaiseksi ihmiseksi, jolle hän on suopea. Miten meistä tulisi sellaisia kuin Abel? Miten meistä tulisi sellaisia, joille Jeesus sanoo: ”Tulkaa tänne te isäni siunaamat. Te saatte periä valtakunnan”.
     
Näihin kysymyksiin maallinen tapa puhua hyvistä teoista ei anna oikeaa vastausta. Oikea vastaus löytyy meidän surkeudestamme ja Kristuksen hyvyydestä. 

Raamattu opettaa, että sinun pitää suorastaan epäillä itseäsi. Itseesi luottamisen sijasta sinun pitää kuulla Kristusta ja uskoa häneen. Tämä usko ilman mitään tekoja vanhurskauttaa ihmisen. Kun uskot Kristuksen pelastustyön kohdallasi, Jumala antaa sinulle kaikki synnit anteeksi Kristuksen tähden.
     
Sinä uskot Jeesuksen Kristuksen nimeen; et itseesi etkä mihinkään muuhunkaan. Kun huudat avuksi Jeesuksen nimeä, pelastut. Se on ihan varma asia.
     
Eivätkä Jumalan hyvät työt kohdallasi pääty siihen. Jumala antaa sinulle Pyhän Hengen. Hän tekee sinut uudeksi ihmiseksi. Hän antaa sinulle uuden ymmärryksen ja uuden tahdon. Ja niin teet pelkkiä hyviä tekoja kaikille ihmisille, jotka hän on antanut sinun vaikutuspiiriisi.
     
Jaakobin kirjeessä, kuvussa kaksi, jakeessa 20 sanotaan: ”ilman tekoja usko on hyödytön”. Se tarkoittaa, että jos usko on vilpitön, uskova tekee välttämättä hyviä tekoja. Epäuskosta puolestaan ei voi seurata hyviä tekoja. Samoin kuin usko tuo meille mukanaan iankaikkisen autuuden se tuo myös jatkuvasti hyviä tekoja. 
     
Jokainen ihminen liikkuu, syö, nukkuu, tekee askareita ilman muuta. Ne jatkuvat käskemättä. Samoin uskosta seuraavat hyvät teot jatkuvat käskemättä. Muuten ei voi ollakaan. Usko opettaa ihmisen tekemään hyvää pakottamatta. Hyvän tekeminen tapahtuu siinä omassa elämänpiirissä, mikä sinulla on. 
   
Et useinkaan huomaa, mitä ne hyvät teot ovat. Mutta kaikille ne on annettu, ne teot joilla saat iloiten palvella Jumalaa ja ihmisiä. Ei sinun tarvitse etsiä jotakin suurempia tekoja, jotka eivät kuulu sinun elämänpiiriisi. Kyllä Jumala antaa ne tehtävät siinä kohdassa jota elät juuri. 
     
Katsotaan siis koko elämäämme Jeesukseen uskomisen näkökulmasta. Hänellä on ratkaisu pahoihin tekoihimme. Se on syntien sovitus ristillä. Hänellä on meille myös apu hyviin tekoihin. Hän antaa ne meille. Taivaallinen Isä ja Jeesus antaa meille Pyhän Hengen. Hän johtaa koko elämäämme hetkestä toiseen. Hän johtaa niin, että py-symme uskossa ja teemme hyvää.
     
Eikö näin ollen sen odottaminen, että Kristus saapuu kuninkaana, ole suuren juhlan odottamista. Jumalan oikeudenmukainen tuomio toteutuu. Hän hävittää kaiken pahan lopullisesti. Myös me pääsemme kaikesta pahasta, mikä meissä nyt vielä riippuu kiinni.

Kuulemme vielä, mitä apostoli Johannes näki ilmestyksessään: ”Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Hänen kasvojensa edestä pakenivat maa ja taivas, eikä niistä jäänyt jälkeäkään. Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan. Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuol-leensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan. Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen.”
   
Johanneksen ilmestyksessä näkemä tapahtuma vavahduttaa sydäntä. Siinä on tumma kadotuksen tausta, jota vasten uskossa ym-märrämme, kuinka henkeäsalpaavan kirkas on Herramme työ. Hän pelasti meidät tulisesta järvestä, kuolemasta ja tuonelasta. Hän pelasti meidät kaikesta kauhusta ja kadotuksesta.
     
Hänelle rukoilemme nöyrän pyynnön kastevirren sanoin: ”Elämän kirjaasi kun piirsit, oi Jeesus, minun nimeni, elämään kuolemasta siirsit, varjele, etten hukkuisi. Suo, ettei mikään minua voi kädestäsi temmata.”
 

Viikon raamatunkohta

Tuomiosunnuntai
Matteus 25:31-46

Jeesus sanoi opetuslapsille: ”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessa kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: `Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.´

Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: `Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?´ Kuningas vastaa heille: `Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.´

Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: `Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.´

Silloin nämäkin kysyvät: `Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?´ Silloin hän vastaa heille: `Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.´

Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”