Veli-Pekka Harju

Jumalan viivakoodi -sovinnon merkki

Mummu oli hakemassa lastenlastaan päiväkodista. Paluumatkalla pieni Havukka-Ahon ajattelija pysähtyi kirkon kohdalla, katsahti ylös ja sanoi napakasti: ”Kato mummu, Jumalan viivakoodi!”  Risti on todella ”Jumalan viivakoodi”. Eläköön lasten oivallukset! Risti muistuttaa, että minut on kasteessa otettu Jumalan omien joukkoon. Hänen valtakunnassaan myös pienemmät erät huomioidaan. Olen Jumalalle tärkeä, korvaamaton uniikkikappale. Olen myös helposti särkyvä - silti suuresti rakastettu.

Hiljaisella viikolla on hyvä miettiä omaa Via Dolorosaansa kodin ja työpaikan välillä tai missä se pitkäperjantain piinamme kulloinkin on. Joku ajattelee, että kyllä en mieti. Riittää, että elämä on tuskaa ja taistelua, mutta siihen sisältyy myös vaikeampia aikoja. Komppaan tätä todellisuutta, mutta kutsun silti etsimään kestävää polkua paikasta, josta sitä ei ehkä heti arvelisi löytyvän. Silloin on nostettava nokka nuoskalumesta ja muistettava lapsen viisaus: ”Kato, mummu, Jumalan viivakoodi!” Siksi navigaattorin nuolet kohti ristiä.

Onko sinulla kotikirkossa tietty paikka, johon mielellään asetut? Voit asettua kuunnellessasi jumalanpalvelusta netissä tai osallistuessasi paikan päällä. Kuuntele hiljaisuutta, Raamatun sanaa, liity lauluihin. Avaa rukouksen langaton laajakaista, joka kuuluu sielläkin missä maalliset operaattorit lagaavat. Katsele elämääsi, joka tulee mukanasi kirkkoon, vaikka olisit jättänyt näkyvät taakat kotiin. Katso ajatustesi ja kuormiesi keskellä Jeesuksen ristiä. Näe hänen haavansa, naulan jäljet, piikkikruunu. Ristiinnaulittua katsellessa tulee mieleen oman elämän kipupisteet ja haavat. Osa itse aiheutettuja, osa saatuja. Niitä on kannettava kropassa ja mielessä joka tapauksessa, mutta ei kaikkia. Kaustisen kirkossa ei ole roskista, koska siellä on vain yksi paikka, jonne on tarkoitus jättää jotakin. Se on risti. Ristin luona saan uskoa, että Jeesuksen rakkauden tähden olen saanut kaikki syntini anteeksi.  Pitkäperjantain, ”Hyvän perjantain” (Good Friday) sanoma on, Jumalan tekemä sovinto. ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan.” (1. Kor 5:19). Ristillä tehty sovinto kutsuu vapauteen ja uusiin alkuihin. Myös rakentamaan sovintoa myös ihmisten välillä. Armo kuuluu kaikille! 
Hyvää pitkäperjantaita ja hyvää pääsiäistä!

​​​​​

Veli-Pekka Harju
Kirkkoherra