Jeesus lähetti Pietarin ja Johanneksen valmistamaan pääsiäisateriaa. Hän käski heidän seurata vesiruukkua kantavaa miestä. Vedenkanto oli naisten hommia, mistä on päätelty, että mies oli essealainen munkki. 
Essealaisten luostarin yläsali oli valmistettu juhla-ateriaa varten. Oli torstaipäivä ennen suurta pesah-juhlaa. Yleensä juutalaiset söivät pääsiäislampaan perjantaina, mutta essealaisten tapana oli syödä se jo torstaina. 
Pääsiäisaterialla tarjottiin lampaan ja happamattoman leivän lisäksi katkeria yrttejä, jotka kuvasivat Egyptin orjuuden katkeruutta. 

Ruokapöytä tuskin oli länsimainen ruokapöytä, jollaisen olemme nähneet Leonardo da Vincin Viimeisessä ehtoollisessa tai esimerkiksi Halsuan, Kaarlelan, Kaustisen ja Lohtajan kirkon alttaritaulussa. 
Juutalainen historioitsija Flavius Josefus kuvaa Jeesuksen ajan roomalaistyylistä ruokasalia, tricliniumia. Siinä oli kolmisivuinen matala pöytä, jonka ympäriltä syötiin vasemmalta kyljellä maaten, kyynärpäähän nojaten. Keskiosassa ei istunut ketään, siinä liikkui vain palvelija. 

Raamatun kuvauksesta voimme päätellä, että Jeesus isännöi ateriaa. Isännän paikka oli vastapäätä ovea olevassa pöydässä, toisena vasemmalta. 

Yksi opetuslapsista, se joka oli Jeesukselle rakkain, oli aterialla hänen vieressään.
Simon Pietari nyökkäsi hänelle, että hän kysyisi Jeesukselta, ketä tämä tarkoitti.
Opetuslapsi nojautui taaksepäin, Jeesuksen rintaa vasten, ja kysyi:
”Herra, kuka se on?”
Jeesus vastasi: ”Se, jolle annan tämän leivänpalan.”
Sitten hän kastoi palan ja antoi sen Juudakselle, Simon Iskariotin pojalle. 

Johannes 13 

Johannes nojautui taaksepäin Jeesuksen rintaa vasten, joten hänen täytyi istua Jeesuksen oikealla puolella. Se oli toiseksi arvokkaimman vieraan paikka. 
Pietari istui ilmeisesti Johannesta vastapäätä, koska hän pyysi tätä kysymään Jeesukselta, kuka oli kavaltaja. 

Pietari istui ovensuussa eli palvelijan paikalla. 
Aterialle tullessa Pietari kenties muisti Jeesuksen opetuksen: 

Kun sinut on kutsuttu pitoihin... valitse pöydässä kaikkein vaatimattomin paikka.
Silloin isäntä tulee ja sanoo sinulle:
”Ystäväni, siirry tänne lähemmäksi”, ja sinä saat suuren kunnian kaikkien vieraiden nähden.
Joka itsensä korottaa, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se korotetaan. 

Luukas 14 

Pietari, opetuslasten nokkamies, meni palvelijan paikalle ehkä toivoen, että Mestari korottaisi hänet kunniapaikalle. 
Palvelijan tehtäviin kuului pestä kaikkien pöytävieraitten jalat ennen ateriaa. Koska Pietari ei siihen taipunut eikä kukaan muukaan opetuslapsista, Jeesus, isäntä, teki sen itse. 
Kun Jeesus tuli Pietarin kohdalle, Pietari kauhistui. Miten noloa ja nöyryyttävää! 

”Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!” Jeesus vastasi:
”Ellen minä sinua pese, ei sinulla ole osuutta minun kanssani.” 

Johannes 13 

Tärkeimmän kunniavieraan paikka oli Jeesuksen vasemmalla puolella. Kuka sai istua siinä? Matteus tulee kertoneeksi sen vielä Johannesta selvemmin: 

Heidän syödessään hän sanoi:
”Totisesti: yksi teistä on kavaltava minut.”
Murheen vallassa he alkoivat toinen toisensa jälkeen kysellä:
”Herra, en kai se ole minä?”
Jeesus vastasi heille:
”Minut kavaltaa mies, joka syö samasta vadista kuin minä.” 

Matteus 26 

Ruokailijat ottivat ruokapalat sormin yhteisistä tarjoiluastioista suuren, pehmeän happamattoman matsa-leivän sisälle. Parilla, kolmella ruokailijalla oli yhteiset ruuat. 
Juudaksen on siis täytynyt istua Jeesuksen vasemmalla puolella. Jeesus oli antanut tärkeimmän kunniavieraan paikan Juudakselle. 
Se oli varmasti järkytys Pietarille. Kaikkihan tiesivät, että kukkaron haltijana Juudas piti yhteisiä rahoja ominaan. Eikö Jeesus muka tiennyt, että Juudas oli varas? 
Kyllä Jeesus tiesi. Hän tiesi enemmänkin. Jo valitessaan Juudaksen opetuslapsekseen hän tiesi, että tästä tulisi hänen kavaltajansa. 
Jeesus rakasti loppuun asti, myös kavaltajaansa. Suurempaa rakkautta ja nöyryyttä on vaikea kuvitella. 

Vielä viimeisellä ateriallakin opetuslapset kiistelivät siitä, kuka heistä oli suurin. Ehkä istumajärjestys antoi aiheen kinasteluun. 
Vielä viimeisinä tunteina ennen kuolemaansa Jeesus halusi osoittaa Pietarille ja muille opetuslapsille, että palvelijan paikka on arvokas paikka. Suurin on se, joka palvelee. 
Jeesus tiesi, että pian taivasten valtakunnan sanoma jäisi opetuslasten käsiin. Hän halusi opettaa heille todellista johtajuutta. 
Tässä valossa saavat uutta syvyyttä myös sanat, jotka Jeesus lausui leipää ja viiniä siunatessaan: ”Tehkää se minun muistokseni!” Hän tarkoitti: Älkää muistelko vain järjellänne, vaan tehkää myös niin kuin minä tein. 

Teksti: Aune-Inkeri Björkström
Maalaus: Tarja Jakobsén