Sinnikkyyttä ja mielikuvitusta

Onko sinulle tärkeää saada syntisi anteeksi?

Jos vastaus on ”kyllä”, kuulemamme raamatunkohta on varmasti sinulle mieluinen. Usein kuulolla on joku, jolle juuri nyt on tärkeintä, että saa synnit anteeksi. Siksi on hyvä tietää, että Herramme Jeesus on tänäänkin samanlainen kuin tuolloin. Tänäänkin hän antaa syntejämme anteeksi.

Ennen kuulemaamme tilannetta Jeesus oli kiertänyt Galilean kylissä. Hän oli sanonut opetuslapsilleen kierroksen alussa: ”Me lähdemme nyt täältä ja menemme naapurikyliin. Minun on saarnattava sielläkin, sitä vartenhan minä täällä olen.”

Sitä varten Jeesus elää ja on myös täällä meidän keskellämme. Hän antaa saarnata meille itseään. ”Sitä vartenhan minä täällä olen”, sanoo Jeesus. Hänen saarnansa sinulle tänään on sama kuin sana halvaantuneelle: ”sinun syntisi annetaan anteeksi”.

Anteeksiantamus on lähellämme, koska Jeesus elää. Sinut on kasteessa liitetty hänen omakseen. Hän pysyy liitossaan. Hän ei ole lakannut vaikuttamasta. Eikä hän ole siirtynyt kauemmaksi, vaikka meistä voi joskus tuntua siltä arjen elämän keskellä.

Herra Jeesus näki halvaantunutta kantavien miesten uskon. Meidän kannattaa ottaa mallia heistä. Kannattaa uskoa Jeesukseen. Kannattaa rakastaa häntä ja raivata tietä hänen luokseen erilaisia esteitä voittaen. Kun pyrimme Jeesuksen luo, hän näkee meidän uskomme. Hän lausuu meille armolliset sanansa. Sinun syntisi annetaan anteeksi.

Ihmiset olivat kuulleet, että Jeesus on kotona. Hänen kotinsa oli Kapernaumissa, vaikka se oli kaupunki, jossa oli paljon moitittavaakin. Siellä oli kuitenkin Jeesuksen koti. Ja sieltä hänet löydettiin.

Nykyisin Jeesus asuu seurakuntansa keskellä. Myös seurakunnassa on paljon moitittavaa. Mutta täällä Jeesus asuu. Olemme kuulleet, että hän on täällä, kotona. Olemme tulleet sanan kuuloon esteitä voittaen. Olemme raivanneet tietämme kirkkoon läpi laiskuuden, vastahakoisuuden ja muun sellaisen.

Ei meidänkään tarvitse täältä poistua tyhjin sydämin. Jeesus näki silloin kerran heidän uskonsa. Tänään hän näkee meidän uskomme. Tässä meidän uskossamme oi ole muuta kehumista kuin sen kohde. Uskon kohde, Jeesus, antaa meille sen mitä eniten tarvitsemme. Hän sanoo sinulle: ”syntisi annetaan anteeksi”.

Kapernaumissa oli paikalla lainopettajia, joiden mielestä syntien anteeksi antaminen kuului muualle. Kapernaumissa asuva Jeesus lupasi heidän mielestään sellaista, mitä hän ei voinut luvata. ”Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?”, he ajattelivat. He eivät katsoneet Jeesuksen olevan syntejä anteeksi antava Jumala.

Lainopettajien ajatukset olivat hyvin vahingollisia. Ne olivat epäuskoa, joka uhkaa meitäkin. Meitä uhkaa samanlainen epäusko, joka oli heidän ajatuksissaan. He eivät uskoneet Jeesuksen olevan Jumala, joka antaa synnit anteeksi. Heidän mielestään Jumala oli kauempana. Jumala oli korkeammalla ja vaivalloisemman suorittamisen takana. Tämän kaltaista epäuskoa meidän täytyy karttaa.

Mutta juuri tämän tapainen epäusko uhkaa meitä. On vaikea uskoa, että Jumalan armo ja rakkaus on täällä alhaalla ja lähellä. Meillä on houkutus etsiä parempaa uskoa, parempaa seurakuntaa, jotain korkeampaa ja kirkkaampaa. Mutta meidän voimat, ajatukset tai moraali eivät mitenkään riitä siihen. Olemme kuin halvaantuneita, jotka eivät voi liikkua Jumalaa kohti. Omin avuin emme voi lähestyä Jumalaa.

Jeesus tietää tämän. Siksi hän tuli tänne alas vajavaisten ihmisten keskelle. Siksi hän Kapernaumissa antoi syntejä anteeksi. Siksi hän täällä meidän keskellämme antaa syntejä anteeksi. Täällä meidän vajavaisessa seurakunnassa rakas Vapahtaja antaa meille syntejä anteeksi. Usko häneen. Ota vastaan hänen lahjansa: Jumalan armo.

Noita neljää kantajaa on aivan aiheellisesti ihailtu siitä, mitä he tekivät. He olivat sinnikkäitä ja kekseliäitä. Muistatko Raamatun lehdiltä muita kohtia, joissa joku pyrkii Jeesuksen luo esteistä huolimatta?

Ehkä mieleesi tulee tullimies Sakkeus, joka myös kohtasi väkijoukon aiheuttaman esteen. Hän halusi nähdä Jeesuksen, mutta se oli vaikeaa, koska hän oli lyhyt ja koska väkeä oli paljon. Mutta hänpä kiipesi puuhun; sanokoot ihmiset mitä hyvänsä. Jeesuksen kohtaaminen mullisti myös hänen elämänsä.

Ehkä mieleesi tulevat lapset, joita äidit toivat Jeesuksen luo. Esteenä olivat Jeesuksen ystävät, jotka estelivät. Äitienkin sinnikkyys palkittiin. Jeesus otti lapsia syliinsä, laittoi kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä.

Käytä siis rohkeasti sinnikkyyttä ja mielikuvitusta, jotta voit kohdata Jeesuksen. Ja käytä niitä avuja toisten tuomiseksi Jeesuksen luo. Ei Jeesus ole pahoillaan katon purkamisesta, puuhun kiipeämisestä, lasten tuomisesta eikä mistään sellaisesta. Mietitään siis hyviä konsteja tulla Jeesuksen luo ja tuoda toisia.

Kuva kappalainen Kai Tikkakoskesta.
Kappalainen Kai Tikkakosken saarna sunnuntaina 27.10.2019 Kaustisen kirkossa.

Viikon raamatunkohta

20. sunnuntai helluntaista Markus 2:1-12

Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona, väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus julisti heille sanaa. Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta kantamassa oli neljä miestä, jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen eteen. Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.”
Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, ja he sanoivat itsekseen: ”Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?” Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: ”Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: ’Sinun syntisi annetaan anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse, ota vuoteesi ja kävele’? Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi” - hän puhui nyt halvaantuneelle - ”nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Tällaista emme ole ikinä nähneet.”