Fariseukset ja publikaanit

Raamatun sana laittaa miettimään: ”Olenko kuin tuo fariseus?” Raamattu ohjaa meitä näkemään sellaisen itsessämme olevan pahuuden, joka on pintaa syvemmällä.

Sananlaskujen kirjassa (luvun 30 jakeessa 12) ovat sanat: ”voi niitä, jotka pitävät itseään puhtaina, vaikka eivät ole likaansa pesseet”. On siis paha asia luulla olevansa puhdas, vaikka on likainen. Ihminen kuvittelee silloin olevansa hyvä ja kunnollinen. Hän kuvittelee olevansa kelvollisempi kuin toiset. Ajatuksissaan ja käyttäytymisessään hän asettaa itsensä jalustalle kertoen: Tällainen ihmisen pitää olla.

Jos jätämme tällä tavalla näkemättä itsessämme pinnan alla olevan pahuuden, emme kohtaa myöskään Jumalan armoa. Meidän on tutkittava itseämme. Itsemme tutkiminen voi johtaa pelastukseen. Jeesus sanoo Ilmestyskirjan kolmannessa luvussa: ”Sinä kerskut, että olet rikas, entistäkin varakkaampi, etkä tarvitse enää mitään. Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston. Annan sinulle neuvon: osta minulta tulessa puhdistettua kultaa, niin tulet rikkaaksi, osta valkoiset vaatteet ja pue ne yllesi, niin häpeällinen alastomuutesi peittyy, osta silmävoidetta ja voitele silmäsi, niin näet.”

Ostamaan siis! Kaikki nämä kallisarvoiset ostokset saamme tehdä ilman euroakaan. Jumalan pelastavien lahjojen myymälässä ojennamme hänelle maksuksi vain surkeat syntimme. Tapahtuu onnellinen vaihtokauppa. Kristus ottaa omakseen kaiken synnin ja pahan, mitä meillä on. Hän antaa meille kaiken, mitä hänellä on. Hän antaa tulessa puhdistettua kultaa, valkoiset vaatteet ja silmävoidetta. Hän antaa meille kaikki pelastuksen lahjat.

Saamme tänään vaihtaa fariseuksen rukouksen publikaanin rukoukseen. Emme kiitä itseämme, vaan sanomme: ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen”. Hän on armollinen syntisille ja pahoille. ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat”, sanoo Jeesus. ”Minä olen tullut kutsumaan syntisiä”, hän sanoo. Jos sydämessäsi on synnin tunto, älä hätäänny. Sinulle on armo Jeesuksessa. Jeesus sanoo, että joka itsensä alentaa se korotetaan.

Jeesus on kertonut meille fariseuksesta ja publikaanista, jotta me aina rukoilisimme syntisinä Jumalan armoa.

Huomaammeko, mitä fariseus teki? Hän kumosi ja rikkoi kaikki Jumalan käskyt, koska ei pitänyt Jumalaa Jumalana. Hän rukoili itsekseen, kertoi Jeesus. Nimenomaan itsekseen hän rukoili. Muodollisesti hän kyllä kiitti Jumalaa, mutta asiallisesti ottaen itseään. Hän kiitti ”etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani”.

Itsensä korottaminen tällä tavalla on ensimmäisen käskyn rikkomista. Meillä ei saa olla muita jumalia kuin ainoa oikea Jumala. Itsensä korottaminen Jumalan rinnalle on julkean puistattava synti.

Meidän pitää rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseämme. Fariseus ensinnäkin kielsi Jumalan ja toiseksi ei tehnyt lähimmäiselleen mitään hyvää. Hän murskasi kaiken täyttämättä ainuttakaan lain kirjainta, vaikka itse kuvitteli muuta.

Mietitäänpä, miten fariseus olisi noudattanut käskyä kunnioittaa ja ylistää Jumalaa. Jumalaa kunnioittaen ja ylistäen hän olisi rukoillut: ”Oi Jumala! Me olemme kaikki pelkästään syntisiä ihmisiä. Tuo publikaani kuten minä itsekin olemme kurjia syntisiä.” Hän olisi kunnioittanut ja ylistänyt Jumalaa, jos hän olisi asettunut seurakunnan keskelle ja sanonut: ”Oi Jumala! Ole meille armollinen!”

Mietitään vielä, miten fariseus olisi noudattanut lähimmäisen rakastamisen käskyä. Hän olisi rukoillut publikaanin puolesta: ”Oi Jumala! Minä näen, että tuo mies on syntinen. Paholainen yrittää tuhota hänet. Auta häntä rakas Herra!” Näin hän olisi kantanut lähimmäisen kuormaa. Ja niin meidänkin tulee kantaa. Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain.”

Jatketaan vielä fariseuksen tutkistelua, ja itsemme tutkistelua. Jos Jumala olisi antanut tuolle kertomuksen fariseukselle tuomiovallan, hän olisi tuominnut publikaanit ja muut syntiset kadotukseen. Eikö ole kammottava sydän? Olisi järkyttävää, jos ihminen tahtoisi kaikkien syntisten joutuvan kadotukseen ja häntä itseään kiitettävän.

Näin Herra Jeesus kutsuu meitä palavaan rakkauteen kaikkia kohtaan. Hän kutsuu meitä kuuluttamaan pelastuksen evankeliumia kadotetuille.

Onko sinulla ja minulla huoli sieluista? Näemme ja kuulemme, että moni elää kaukana Jeesuksesta Kristuksesta. Emmehän vain ajattele, että kohdatkoot sitten katkeran lopun ilman Taivasta?

Silloin olisimme fariseuksen kaltaisia itsensä korottajia. Olisimme todella armottomia ja säälimättömiä niitä kohtaan, jotka ovat kuoleman tiellä. Emmehän elä niin. Pyydetään Jumalalta oikeita sanoja ja tekoja, jotta Kristuksen pelastava rakkaus kohtaa kadotetut. Polvistutaan toisten syntisten rinnalle pyytämään: ”Jumala ole minulle syntiselle armollinen.”

Kuvassa kappalainen Kai Tikkakoski.
Kappalainen Kai Tikkakosken saarna sunnuntaina 1.9.2019 Kaustisen ja Ullavan kirkoissa.

 Viikon raamatunkohta

12. sunnuntai helluntaista Luukas 18:9-14

Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen:
”Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: ’Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.’ Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!
Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”