Ei tarvitse olla turbo

Betanian kodissa Martta oli johtohahmo. Nimenomaan Martta otti Jeesuksen vieraakseen. Hän oli hyvällä asialla. Ja hän pystyi tarttu-maan toimeen. Hän oli aikaansaava ja osasi vaatia sisartaankin työ-hön mukaan. Voimme oppia paljon Martan ja Jeesuksen kohtaamisesta. Nimittäin mekin huolehdimme ja hätäilemme monista asioista kuten Martta.

Kun Luukas kertoo Jeesuksen sanovan Martalle, että sinä ”huolehdit ja hätäilet”, hän kirjoittaa kreikankielellä ”merimnaas kai tho-rubázee”. Tuo jälkimmäinen, hätäilemistä tarkoittava sana, on laajemmassa merkityksessä ”itsensä saattamista levottomaksi”. Herramme neuvoo Marttaa – ja meitäkin – ”älä saata itseäsi levottomaksi”.

Martan olo taisi olla sellainen, että hän ei työskennellyt hyräillen ja hymyillen, vaan levottomana. Hänestä alkoi tuntua: ”Voi, voi sentään! Tästä ei nyt kyllä tule mitään!” Eikä hän jäänyt sanattomaksi, vaan kertoi tuskastuneena Jeesukselle siitä, mikä häntä huoletti. Työt alkoivat kasaantua vain hänelle, koska Maria istui Jeesuksen jalkojen juuressa kuuntelemassa tämän puhetta. 

Jeesus ei käskenyt Marian mennä Martan avuksi, jotta tämän levottomuus laantuisi. Jeesus auttoi Marttaa toisella tavalla. Hän sanoi Martalle yllättävästi: ”Vain yksi on tarpeen”. Eikä se yksi ollut se, että työt jaetaan tasapuolisesti ja reilusti. Se oli muuta. Jeesuksen sanoissa Jumalan valtakunnan todellisuus tuli arkisen elämän keskelle.     

Jeesus sanoi: ”Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen.” Näin Herra muistuttaa meitäkin tänään. Kuten Martan niin meidänkin elämässämme on monenlaista huoleh-dittavaa. Jeesus kehottaa meitä pysähtymään ja ottamaan aikalisän. Hän kehottaa meitä miettimään, mikä elämässä on loppujen lopuksi tarpeellista ja tärkeää. 

Elämän mielekkyys voi vähitellen kadota asioiden kaaokseen. Monenlaisen huolehtimisen keskellä on vaikea nähdä ja seuloa esiin tärkeintä. Jos kaikki on tärkeää, mikään ei ole tärkeää. Siksi Jeesus suuntaa meitä monenlaisista huolista yhteen tärkeään asiaan. Sen yhden tärkeimmän Jeesus sanoo toisaalla: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki muukin annetaan teille”. 
 
Hätäilemistä tarkoittavasta kreikan thorubázee-sanasta tulee meidän kieleemme ”turbo”. Turbo-autossa on erityisen tehokas, turboahdettu, moottori. Mutta ihminen ei ole kone. Kun me hätäilemme ja huolehdimme, tulos ei olekaan hyvä. Vaikka autossa olisi turbo-moottori, meidän ihmisten ei tarvitse olla turboja. Ei meidän tarvitse olla hätäileviä ja ahdistettuja.

Jumalan valtakunta on iloa, lepoa ja rauhaa Pyhässä Hengessä. Siksi saamme kaikissa askareissamme luottaa Jumalan huolenpitoon. Saamme hyväksyä rajamme, sen mitä jaksamme ja ehdimme. 

Tämä ei ole helppo läksy, ei ollut Martalle eikä ole meillekään. Jollekin stressi tuo kipua rintaan. Toiselle vatsaan tai päähän. Herra toivoo, että uskaltaisimme hellittää ja luottaa häneen. Hän toivoo, että teemme iloiten sen, mitä pystymme ja jaksamme. Ja että jätämme itsemme ja kaikki murheemme hänen käsiinsä. Hän pitää meistä huolen.

Vaikka emme vapautuisikaan kokonaan stressistä, saa sydämem-me syvimmissä sopukoissa vallita rauha. Vaikka ahertaisimme kovasti, meillä saa olla uskon tieto: ”Jumala hyväksyy minut, huolehdinpa sitten kovasti tai en. Hän hyväksyy minut yksin Kristuksen tähden.” Meillä ei ole mitään murehtimisen velvollisuutta. Maalliset vaikeudet ovat usein suuria, mutta emme lopulta voi tuoda murehtimalla niihin apua. Meidän täytyy uskaltaa jättää murheemme Jumalan kannettavaksi.
     
Mikähän Marttaa lopulta harmitti eniten? Olisiko se ollut oma luonne ja elämäntapa. Hän ei kyennyt valitsemaan sellaista osaa kuin sisarensa Maria. ”Täytyyhän jonkun työtkin tehdä”, ”Minä en voi istuskella joutilaana, vaikka joku toinen voisikin”. Tällaiset ajatukset saattoivat olla Martalla mielessä. Ja ne ovat meillekin kovin tuttuja.

”Maria on valinnut hyvän osan eikä sitä oteta häneltä pois.” Näin sanoi Jeesus. Se oli tyrmäävä vastaus Martalle. Mutta Maria tunsi näistä Jeesuksen sanoista varmasti suurta iloa. Se ei ollutkaan synti, että hän oli hellittänyt askareista ja istuutunut Jeesuksen jalkojen juureen kuuntelemaan. 

Marian hyvä osa oli Jeesuksen sanojen kuulemista. Jeesuksen sanat ovat Henki ja elämä. Niiden myötä välittyy Jumalan rauha ja siunaus. Jeesuksen lähellä on hyvä olla. Taivas koskettaa maata. Jumalan armo ja rakkaus koskettaa syntistä ihmissydäntä.

Tänään Jeesus jakaa meille armoaan ja rakkauttaan kuten tuolloin Betanian Marialle. Johanneksen evankeliumissa hän sanoo: ”Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä lei-pää elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.” (Jh.6:51)

Saamme korvillamme syödä Jeesuksen sanoja ja suullamme ja sydämellämme ottaa hänet vastaan pyhässä ehtoollisessa. Tänäänkin on totta hänen ristinuhrinsa. Usko ja luota siihen. Jeesus on ihan kokonaan ja täysimääräisesti sovittanut syntisi. Hän sanoo: ”Minä olen sinut lunastanut. Sinä olet minun.”
     
Jeesuksen sana siitä, että vain yksi on tarpeen ja että Maria on valinnut hyvän osan, rohkaisee meitä tekemään valintoja. Se rohkaisee kiireen keskellä ottamaan Raamatun käteen ja lukemaan sieltä sekä pyytämään Pyhää Henkeä uskon vahvistukseksi. Jeesus rohkaisee jättämään sunnuntaina hetkeksi muuta asiat ja tulemaan jumalanpalvelukseen.
 
Hän rohkaisee meitä tekemään arjen työtämme rukoillen. Sielumme pohjalla saa vallita Jumalan rauha arkena ja sunnuntaina. Se rauha varjelee sydämemme ja ajatuksemme Jeesuksessa Kristuksessa. Niin omaksumme asenteen, että ”kaikki järjestyy”. Jumalan varassa on se, että aina kuitenkin kaikki järjestyy.
 

Kaustisen ja Ullavan seurakunnan kappalainen Kai Tikkakoski.
Kappalainen Kai Tikkakosken saarna sunnuntaina 20.9.2020 Kaustisen ja Ullavan kirkoissa.

16. sunnuntai helluntaista, liturginen kuva, käsi ja kesäinen luonto.

 

Raamatunkohta

16. sunnuntai helluntaista
Luukas 10:38-42

Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”