Kinkerit

Kinkerit Ullavassa klo 19  
  
Pe 13.1. Haapala-Korpi-Viitasalo
Ma 16.1. Kirkonkylä-Norppa-Jääskä-Seppä
Ti 17.1. Haapasalo-Ali-kylä-Herlevi
To 19.1. Hanhisalo-Länttä-Törbacka, Marianne ja Tapani Hanhisalolla
Pe 20.1. Rahkonen-Neverbacka-Kallunki, Irmeli ja Ari Rajalalla

Kinkerit Kaustisella klo 19, kahvitarjoilu klo 18.30

Ma 30.1. Kirkonkylä ja Varila-Huntus seurakuntakeskuksessa. Järj. Anneli ja Kari Paasila sekä Leena ja Heikki Huntus.
Kirkonkylän ja Ylijoen kylätoimikuntia kutsutaan jo klo 18 miettimään YV-keräyksen organisointia diakonissan kanssa.
Pe 3.2. Alikylä, Anne ja Tapio Luomalalla
Ma 6.2. Vintturi, kylätalolla. Vesa Viitala sekä Tarja ja Heikki Peltola.
Ti 7.2. Nikula, Eija ja Allan Kuorikoskella
Pe 10.2. Kola, Marja-Helmi ja Jorma Hautalalla
Ma 13.2. Tastula, Anne ja Vesa Peltoniemellä
Ti 14.2. Rauma-Viiperi ja Salo Salonkylän seurantalolla. Järj. Hilkka ja Pentti Heikkinen sekä Virve ja Jarmo Rauma.
Pe 17.2. Järvelä-Virkkala, Marit ja Mauno Järvelällä.
Ma 20.2. Jylhä, Antero Uusitalolla, järj. myös Mervi ja Erkki Uusitalo.
Ti 21.2. Känsälä-Paavola, Ulla ja Manu Purolalla, järj. myös Nanni Paavola.
Pe 24.2. Köyhäjoen Alipää ja Ylipää Mäntymajalla, järj. Sirkka Kykyri, Marianne Kykyri-Känsäkoski ja Jari Känsäkoski sekä Satu ja Tero Myllymäki.


Ullavassa pidetään viidet kinkerit tammikuun iltoina. Sen jälkeen, tammikuun lopulta helmikuun lopulle, pidetään Kaustisella yksitoista kinkeri-iltaa. Näiden lisäksi pidetään koulukinkereitä.
Kinkerit ovat perinteinen ja mieluinen kylän yhteinen tapaaminen. Kun kyläily ja muu sen kaltainen ei ole yhtä yleistä kuin entisaikoina, on hyvä että kinkerit tarjoavat tilaisuuden kokoontua yhteen. Joskus kinkerit ovat olleet pelätty katselmus. Nykyisin saatetaan lähinnä vitsailumielessä kysyä, joutuuko pöydän alle istumaan, ellei osaa kinkeriläksyä.

Toki kinkereillä käsitellään Raamattua, kristinoppia, virsiä, yhteisvastuuta ja seurakunnan toimintaa muutenkin. Niin ikään rippikoululaiset käyvät kinkereillä. Heitä ei tosin kuulustella tai muuten tarkisteta, vaan se on heille osa seurakuntaan tutustumista. Kinkereillä myös kuullaan kylätoimikuntien raportit vuoden työstä.

Tänä vuonna teemana on seurakunta eli kirkko. Tällaisen teeman käsitteleminen on ajankohtaista, koska kuntien ja seurakuntien rajat ovat muuttuneet viime vuosina ja yhä muuttuvat. Myös eri uskonsuuntien yhteistyö on lisääntynyt. Niin ikään seurakunnissa on ilmennyt sekä jäsenkatoa että jäsenkadon pelkoa. Nämä ilmiöt tekevät tarpeelliseksi pohtia, mikä on kirkko.

Kirkkoa on alkuajoista lähtien kutsuttu Kristuksen ruumiiksi. Se on elävä kokonaisuus, jonka päänä on Kristus ja jonka jäseniksi tullaan kasteessa. Vaikka olemme erilaisia, meillä on yhteinen usko, joka liittää meidät Kristukseen ja toisiimme. Kirkko kuvataan myös äidiksi, joka kantaa meitä sylissään ja huolehtii meistä.
Kuten äidin lapset saattavat riitautua keskenään, myös Kristuksen seuraajat ovat jakautuneet eri uskonsuunniksi. Jeesuksen rukous, että hänen omansa olisivat yhtä, velvoittaa meidät etsimään keskinäistä yhteyttä uskossa ja rakkaudessa.

Kai Tikkakoski
kappalainen